Luottamus on yksi menestyvän työyhteisön rakennuspalikoista. Kun työpaikalla luotetaan toisiin, esihenkilöön ja työnantajaan, muutokset on helpompi ottaa vastaan ja toteuttaa, työt jakautuvat tasaisemmin, joustavuus lisääntyy, ja jokainen kantaa vastuunsa osana työyhteisöä. Työilmapiiri on hyvä ja työhyvinvointi on todennäköisemmin korkealla tasolla.
Usein työhyvinvointi ajatellaan HR:n ja/tai työterveyshuollon asiaksi, kun taas luottamuksen rakentaminen on esihenkilöiden vastuulla. Tämä siitä huolimatta, että nämä kaksi ovat vahvassa kytköksessä toisiinsa. Onkin tärkeää että esihenkilöillä on osaamista ja tukena on rakenteita sekä resursseja luottamuksen ylläpitämiseksi.
Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, mutta toisaalta sen voi menettää silmänräpäyksessä. Yksi keskeisistä keinoista luottamuksen parantamiseksi on luoda työyhteisölle yhteiset pelisäännöt siitä miten työarjessa toimitaan yhdessä. Yhteisesti ja kaikkia osallistamalla luodut pelisäännöt varmistavat että väärinkäsitykset vähenevät, sisäinen tiedonkulku paranee ja kaikkien rajoja kunnioitetaan. On myös tärkeää että esihenkilö huolehtii siitä että säännöistä pidetään kiinni ja puuttuu ylilyönteihin nopeasti.
Kuten aiemmin kirjoitin, luottamuksen vaaliminen on tärkeä osa esihenkilön työtä. Avoin ja luotettava viestintä on tässä avainasemassa. Läpinäkyvä päätöksentekoprosessi on myös tärkeä osa luottamuksen rakentamista ja ylläpitämistä. Toki esihenkilö ei voi aina kertoa työntekijöitä tai työn organisointia koskevia asioita avoimesti (esimerkiksi valmistelun ollessa kesken), mutta on tärkeää että hän toimii niin heti kun se on mahdollista. Tämä kasvattaa luottamusta siihen että johto on tilanteen tasalla ja että se ajattelee työntekijöiden parasta.
Aiemmin linkittämässäni Forbesin jutussa mainitaan että luottamus kasvaa myös silloin kun työntekijä kokee saaneensa tukea työhönsä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa että esihenkilö on kiinnostunut työntekijän työstä, pallottelee eri vaihtoehtoja hänen kanssaan ja antaa tukensa työntekijälle hänen valittuaan sopivan tavan edetä. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että esihenkilön on varsin tiheään keskusteltava jokaisen työntekijän kanssa. Lyhytkin 1-to-1 -hetki esim. kerran kuukaudessa saa ihmeitä aikaan.
Mitä tehdä kun luottamus rakoilee? Luottamuksen puute voi näkyä mm. työn epätasaisena jakautumisena, kilpailuna, suosikkijärjestelminä ja epäoikeudenmukaisuutena. Tämä voi johtaa mm. vaihtuvuuden kasvuun ja työntekijöiden joustavuuden vähenemiseen. Yksi tuore esimerkki työyhteisöön kertyneestä epäluottamuksesta on Postin työntekijöiden ulosmarssi 20.8.2026. Esihenkilön on tärkeää kuunnella työyhteisöstä kantautuvia huolia ja reagoida niihin nopeasti käytössään olevilla keinoilla.
Jos luottamus esihenkilöön itseensä tai työnantajaan heikkenee, vastuun ottaminen tehdyistä virheistä ja avoin viestintä ovat entistä tärkeämpiä. Ulkopuolinen apu voi olla myös tarpeen, esimerkiksi (ryhmä)työnohjauksella voi olla tärkeä merkitys luottamuksen vähittäisessä palauttamisessa.
Mitä ajatuksia tästä herää? Miten sun työpaikalla ylläpidetään luottamusta?