Johtajan jaksamisesta

Luen paraikaa Risto Havusen kirjaa Jaksamisen opas esihenkilölle. Olen itse esihenkilöasemassa ja arvelen kirjasta olevan hyötyä myös roolissani työnohjaajana. 

Havahduin kirjaa lukiessani siihen, että usein jaksaminen nähdään yksilön ongelmana ja siitä huolenpitäminen hänen vastuunaan. Tämä tuli esiin myös tänään Hesarissa julkaistussa Päivi Kolun Minä väitän -sarjan kirjoituksessa. Tämä vielä korostuu johtajien kohdalla, sillä johtajan rooli on usein yksinäinen ja paineet kovat. Yhteiskunnassamme ihaillaan presidentti Stubbin kaltaisia johtajia, jotka lähtevät lenkille aamuviideltä, minkä jälkeen alkaa pitkä työpäivä. Mutta tosiasiassa harva meistä kykenee samaan, ainakaan jatkuvasti.

Olen sitä mieltä, että työssäjaksaminen on pääasiassa organisaation vastuulla. Yksilön elintavat ja elämäntilanne toki vaikuttavat jaksamiseen merkittävästi, mutta organisaation odotukset ja tuki johtajalle ovat ne, jotka ratkaisevat miten hän voi työssään.

Jos johtaja voi huonosti, hänen vastuullaan olevan organisaation johtaminen kärsii. Tämä näkyy mm. strategisen ajattelun puutteena, sekä hänen tiimissään olevien henkilöiden huonona johtamisena. Viime aikoina paljon julkisuudessa peräänkuulutettu tuottavuus kärsii.

Mikä sitten neuvoksi? Organisaatiossa olisi hyvä olla määriteltynä kohtuulliset, saavutettavissa olevat tavoitteet johtajalle. Lisäksi jokaisen johtajan työmäärää pitäisi seurata säännöllisesti esihenkilön toimesta. Ihan johtamisen perusasioita siis. Tarvittaessa esimerkiksi työnohjaus voi auttaa jaksamisen tukemisessa. Lisäksi joustavuus työajoissa ja etä-/lähityön osalta tukee eri tilanteissa yksityiselämän puolella. Näitä voivat olla esimerkiksi omaisen sairastuminen tai lapsiperhearkeen liittyvät vaatimukset viedä/noutaa lapsi päiväkodista tiettyyn kellonaikaan mennessä.